Blogin tynkää:Aden hampaat

image

Sattuipa niin viime kesänä että erään valitettavan tapahtumaketjun ansiosta, Adelta katkesi hammas, pennut olivat pieniä ja ajattelin että ei haittaa tässä vaiheessa, meni aikaa ja ensimmäisissä näyttelyissä Eckerössä tuomari ei asiasta sanonut mitään.  En tiennyt häpeäkseni että koira tarvitsee hammastodistuksen, sen jälkeen joku tuomari sanoi että pitäisi olla ja yhteen arvosteluun oli laitettu että tiputtaa palkintosijaa, viime viikonloppuna (ekana päivänä ) ei mitään mainintaa, toisena päivänä tuomari sanoi että ” ei kehään asiaa ilman sitä”, no nyt tuo paperinpala on, koko prosessiin kuvineen meni 250 euroa ja kesti 3 viikkoa saada se kennelliitosta, toivotaan että jotain iloa tuosta on…

Niin tai näin, aina väärinpäin ;)

image

3.2.16

Järkevää vai eu ? Viikonloppuna olimme Virossa Narvan näyttelyissä, matka meni hyvin ja muutenkin, tosin sunnuntaina tuomari ei Aden hampaasta (poistettu) npäässyt yli, ensimmäinen kiitos ja näkemiin vierailu kehään. Siellä oli Suomalaisia useitakin, ja laivalla tunnisti heti ne jotka on näyttelyyn tulossa, kului juttua Sa:sta ja edellisen näyttelyn ” jälkipeliä”.  Näyttelyihin suhtaudutaan hyvin ” jakomielitautisesti” niitä pidetään turhina, omistajia egoistisina pokaalien jahtaajina, jonkun koiran hyvä/huono menestys kirvoittaa puheita ja toisaalta jos et käy näyttelyissä, (niinkuin meilläkin oli viime kesä,)  niin epäillään että koirat on sairaita tms.

Jos käyt ulkomailla, koirat eivät pärjää kotimaassa,, ja toisinpäin…Hurskastelua tietenkin sanoa ,etteikö toivoisi koiralleen menestystä. Esim.me ajoimme ruusukkeen perässä Narvaan yli 200 km Tallinnasta, merimatka, auto, hotelli, näyttelymaksut, ruuat koiran Ekinokokkoosilääke…Kulueriä kaikki, tietenkin toivoimme että Ade sen sertin saisi, mutta muuten takuulla ei oltaisi sinne ikinä eksytty, pieni ” Venäläistyylinen” kaupunki rajanpinnassa, jossa oli mahtava linnoitus joen takana  ja näkyi muuten melko vaatimattoman hotellin ikkunasta suoraan, aurinko paistoi , Ade oli oma iloinen ja huomionhaluinen itsensä, joella uiskenteli joutsenia, tuntui keväältä ja taustalla oli hyvin mennyt näyttely. En näe  mitään kamalaa tai toisaalta en kyllä  mitään marttyrimäistä sankaruutta, että koiramme víemme pari kertaa vuodessa merta naapurimaihin, hullu harrastus mutta oli siellä muitakin 😉

image image image image image image