Ade 4-vee….

image

4-vuotta sitten elettiin jänniä aikoja ensimmäisen kerran (monen epäonnistuneen) yrityksen jälkeen meille oli tulossa ensimmäiset pennut….Noin puoli kahdeksan aikaan illalla syntyi pikku-Ade (ensimmäisenä tietenkin…)Kovalla vauhdilla ja äänekkäänä niin että Luna jopa säikähti pentueen. En osaa kuvata tunnetta joka tuli kun sain Aden käsiini enkä ole sen jälkeen vastaavaa kokenut, lähes epäluonnollista…Ade oli heti ” se” en välittänyt, vaikka toisella pennulla oli lupaavimpi rakenne…

Voi sanoa että juuri mitään päivää en haluaisi vaihtaa minkä Aden kanssa olen viettänyt, meillä on tietty yhteys, Ade tuli sellaiseen saumaan muutenkin elämässä, jolloin olin juuri kokenut suuren menetyksen,  Ade ja pennut toivat lohtua  ja jotain minkä takia jaksaa. Tittelit ovat aivan samantekeviä Aden suhteen, mutta Ade haluaa olla huomion keskipiste ja nauttii huomiosta myös kehässä. Ja tietenkin olen ylpeä että Ade on hyvin pärjännyt koti-ja ulkomailla, mutta se ei ole se juttu..

Tietenkin vastoinkäymisiä on ollut: Ade loukkasi pahasti polvensa liukkaalla noin 2 v sitten, lääkärin sanoin ” sählynpelaajan polvi, vääntynyt/kääntynyt) silloin olin paniikissa, mitä jos leikkaus ei onnistukkaan , mutta on parantunut täysin…toivottavasti on edessä monia,monia vuosia<3
Jatka lukemista Ade 4-vee….

23.2.2016 Freya 9 kk eli Junnu:O

image

Niin se aika kului ja Freyasta on tullut Junnu, erikoislaatuinen persoonallisuus ja kovin korkeaa hänestä ei näytä tulevan, mutta luusto on vahva, liikkuu vaivattomasti ja kovaa, turkki on erittäin paksu ja pää on kaunis, olen siis todella tyytyväinen Aden tyttäreen, ja  kohti uusia seikkailuja….Ensimmäinen näyttelyreissu  (ihan oikea siis)  on jo lähellä :)

Teppo 5v….ja monenmoista on mukaan mahtunut;)

image

Ihana,” kamala ”Teppo eli Bindlestiffs B’ Marvellous tuli maailmaan 5 vuotta sitten, meni muutama viikko kun sain ” hyvän idean” ottaa urospuolinen kahden nartun kaveriksi, kaikki tietämäni pystiffiurokset oli rauhallisia ja ajattelin että onhan meillä tilaa pitää ne juoksujen aikaan erossa, kuinka väärässä olinkaan….Teppo ei ollut rauhallista nähnytkään ja ei ollut todellakaan helppo pitää juoksujenaikaan erossa.

Teppo myös paljasti kuinka kovaa on kilpailu näyttelykehissä, kuinka toisille sallitaan ” enemmän” ja toisten maine menee kerrasta. Mutta Teppo elää nykyisin normaalin leikatun uroskoiran elämää, teimme ehkä virheitäkin,  mutta luonnetestissä ” kovaksi luokiteltu” pääsi miinuspisteille, eli se siitä kovuudesta.  Joka tapauksessa Teppo on opettanut paljon, urosta en meille ota, sekalauma ei toimi, ja että Tepon sisimmässä asuu kultainen, sosiaalinen  poika jota hormoonit veivät.  5 v niin helppo ja järkevä koira, paljon otti mutta enemmän on antanut:)

Blogin tynkää:Aden hampaat

image

Sattuipa niin viime kesänä että erään valitettavan tapahtumaketjun ansiosta, Adelta katkesi hammas, pennut olivat pieniä ja ajattelin että ei haittaa tässä vaiheessa, meni aikaa ja ensimmäisissä näyttelyissä Eckerössä tuomari ei asiasta sanonut mitään.  En tiennyt häpeäkseni että koira tarvitsee hammastodistuksen, sen jälkeen joku tuomari sanoi että pitäisi olla ja yhteen arvosteluun oli laitettu että tiputtaa palkintosijaa, viime viikonloppuna (ekana päivänä ) ei mitään mainintaa, toisena päivänä tuomari sanoi että ” ei kehään asiaa ilman sitä”, no nyt tuo paperinpala on, koko prosessiin kuvineen meni 250 euroa ja kesti 3 viikkoa saada se kennelliitosta, toivotaan että jotain iloa tuosta on…

Niin tai näin, aina väärinpäin ;)

image

3.2.16

Järkevää vai eu ? Viikonloppuna olimme Virossa Narvan näyttelyissä, matka meni hyvin ja muutenkin, tosin sunnuntaina tuomari ei Aden hampaasta (poistettu) npäässyt yli, ensimmäinen kiitos ja näkemiin vierailu kehään. Siellä oli Suomalaisia useitakin, ja laivalla tunnisti heti ne jotka on näyttelyyn tulossa, kului juttua Sa:sta ja edellisen näyttelyn ” jälkipeliä”.  Näyttelyihin suhtaudutaan hyvin ” jakomielitautisesti” niitä pidetään turhina, omistajia egoistisina pokaalien jahtaajina, jonkun koiran hyvä/huono menestys kirvoittaa puheita ja toisaalta jos et käy näyttelyissä, (niinkuin meilläkin oli viime kesä,)  niin epäillään että koirat on sairaita tms.

Jos käyt ulkomailla, koirat eivät pärjää kotimaassa,, ja toisinpäin…Hurskastelua tietenkin sanoa ,etteikö toivoisi koiralleen menestystä. Esim.me ajoimme ruusukkeen perässä Narvaan yli 200 km Tallinnasta, merimatka, auto, hotelli, näyttelymaksut, ruuat koiran Ekinokokkoosilääke…Kulueriä kaikki, tietenkin toivoimme että Ade sen sertin saisi, mutta muuten takuulla ei oltaisi sinne ikinä eksytty, pieni ” Venäläistyylinen” kaupunki rajanpinnassa, jossa oli mahtava linnoitus joen takana  ja näkyi muuten melko vaatimattoman hotellin ikkunasta suoraan, aurinko paistoi , Ade oli oma iloinen ja huomionhaluinen itsensä, joella uiskenteli joutsenia, tuntui keväältä ja taustalla oli hyvin mennyt näyttely. En näe  mitään kamalaa tai toisaalta en kyllä  mitään marttyrimäistä sankaruutta, että koiramme víemme pari kertaa vuodessa merta naapurimaihin, hullu harrastus mutta oli siellä muitakin 😉

image image image image image image